Esikuvallinen juntti

[J. Vahe]

Grantin mittojen mukaan “univormu” on suorastaan särmä, mutta tukea mies toki tarvitsee.



Mielestäni Junttiklubi tarvitsisi jonkin esikuvan. Mikäli eräs mäkihyppääjä tuntuu liian ilmeiseltä valinnalta, tässä olisi hieman persoonallisempi vaihtoehto.

Ulysses S. Grant valmistui USA:n West Pointin kadettikoulusta huonoin arvosanoin. Ura armeijassa tyssäsi nopeasti ryyppäämiseen.

Harvemmin armeijat ovat vaatineet upseereiltaan mainittavaa raittiutta, mutta Grantin ryyppääminen oli niin tolkutonta, että mies vain hädin tuskin vältti sotaoikeuden ja sitä tietä vankilan.

Armeijan jälkeen Grant toimi mm. isänsä omistamassa eräänlaisessa rautakaupassa, missä tehtävässä hän lienee alittanut jopa Spede Pasasen saavutukset rautakaupan myyjänä. Aktiiviupseerin siirtyminen myymään hevosen valjaita oli 1800-luvulla melkoinen arvonalennus.

USA:n sisällissodassa Grantin ura oli huikea. Hän nousi pienen rykmentin komentajasta pohjoisvaltioitten komentajaksi ja sai USA:n historiassa ensimmäisenä 4 tähden kenraalin arvon.

V. 1861 - 1863 Grant eteni Missouri-Mississippi-vesistöjä pitkin halkaisten etelävaltiot kahtia. 1864 Grant siirtyi itärannikolle lopettaakseen koko sodan ja länteen jäi kenraali Sherman, joka ajoi partansa jos mahdollista vielä Grantia huonommin.

Nyt puhun hetkisen asiaakin: Grantin alkoholismi ja masennus johtui ilmeisesti sitä, että hän oli niitä harvoja pohjoisvaltioitten komentajia, joka käsitti, ettei sota pääty ennen kuin moni ihminen tappaa ja moni ihminen tulee tapetuksi.

Itärannikolla Grant ymmärsi, että pohjoisen kömpelö armeija ei pystyisi koskaan ketterästi koukkaamaan etelävaltioitten joukkojen sivustaan, joten hän turvautui verisiin rintamahyökkäyksiin, joita seurasi kuluttava asemasota. Näillä keinoin sota kuitenkin loppui 1865.

Sodan jälkeen Grant valittiin kahdesti USA:n presidentiksi. Hänen virkakauttaan vaivasi korruptio ja finanssikriisit. Eläkkeellä ollessaan Grant menetti omat rahansa sijoittamalla ne sellaiseen kuin investointipankkiin. - Ei siis mitään uutta auringon alla.

Grantiin liittyy kaksi tietokilpailukysymystä. Hän on se presidentti, jota poliisi sakotti peräti 20 $ edestä ajamisesta hevosen vetämillä kärryillä. Grant ajoi holtittomasti liian kovaa ja tietenkin hän oli silloinkin humalassa. Pidätyksen ja rangaistuksen jälkeen Grant sai kävellä takaisin Valkoiseen taloon.

Toinen tietokilpailukysymys on kuitenkin virheellinen. Grant ei ole ensimmäinen presidenttiytensä jälkeen Suomessa vieraillut amerikkalainen. Ensimmäinen oli nimittäin John Quincy Adams jo 1809.

Perustelut Junttiklubin kunniajäsenyydelle: Ainakin kenraalina Grant rikkoi päivittäin joka ainoaa USA:n armeijan pukeutumiseen liittyvää ohjesääntöä, ryyppäsi elämänsä aikana hirmuisen määrän Bourbon-viskiä, poltti ketjussa vielä paljon käsittämättömämmän määrän sikareja ja söi kohtalaisen määrän karrelle poltettuja pihvejä, koska Grantin mielestä pihvi piti sillä tavalla paistaa.

[Juha Veikko Mentu]

Mielenkiintoista, kuinka Junttiklubin ajatukset kulkevat samaan suuntaan!

Kaimani ehdotus Mr. President Grantin valinnasta postuumisti Kunniajuntiksi on kannatettava. Sen verran sain nimittäin uutta tietoa tästä kenraalista, että pystyn arvostamaan hänen selkeää epäsovinnaisuuttaan ja ilmeistä uusien tilanteiden hahmotuskykyään. Erityisesti minua miellytti kuulla hänen viimeistelemättömästä ulkoasustaan. Itse olen pyrkinyt samaan tavoitteeseen.

Mietin puolestani eilen vuotuisen Kunniajuntin valintaa. Tällainen arvonimi nostaisi junttiaatteen esiin kansallisessa mitassa. Asia saatettaisiin mainita jopa iltalehtien lööpeissä.

Kriteereiksi hahmottelin mielessäni seuraavia, toivottavia Kunniajuntin olemuksen piirteitä :

* tärkeilemättömyys (mm. ei parantele tekosiaan, kuten U.S.A.:n eläkkeelle jääneet presidentit muistelmissaan)
* rehellisyys (mm. ei lisää systemaattisesti matkalaskuihinsa 10 ylimääräistä kilometriä)
* käytöstapojen asiallisuus (voitaneen tarkistaa takautuvasti kotipaikkakunnan poliisilaitoksen putkapäiväkirjoista)
* vaatimattomuus (esim. jättää vastaanottamatta itsenäisyyspäivämme Linnan kutsun tai jopa antaa sen hyvälle naapurilleen)
* filosofisuus (asioiden pohdiskelu ilman hyötynäkökohtia - esim. saunan laiturilla, auringon laskiessa ja viileiden oluiden odotellessa palveluvuoroaan rantavedessä...)
* hyväntahtoisuus (esim. "vetoketjuperiaatteen" noudattaminen ruuhkaliikenteessä)


Pohdiskeluni tuottivat kolme vaihtoehtoa: presidentti Ahtisaari, kirjailija Paasilinna ja sanoittaja/kirjailija/toimittaja/kolumnisti Salmi.

Ahtisaari on nähty Linnassa, eikä Paasilinnakaan vaikuta olevan maamme vaatimattomin mies.

Jäljelle jää siis Veikko "Vexi" Salmi, joka on edustanut rehellisellä tavalla suomalaisuutta sekä omassa maassamme että Keski-Euroopassa.

Mutta vielä on ensi vuotta 2009 jäljellä! Uusia ehdokkaita saattaa nousta esiin kuin suppilovahveroita lokakuisessa metsässä! Siispä miettimään ja tarkkailemaan - kuka julkisuuden hahmo ruumiillistaisi junttiuden parhaat ominaisuudet?

Sitä paitis: "Idols" on pian mennyttä aikaa - ensi syksynä saattaa suosituin television kilpailuohjelma ollakin "Juntius"?

[Helge V. Keitel]

Juhan kirjoituksesta ajatuksiini nousee tärkeä askartelun muoto, johon Sosiaalinen Media sopii mainiosti.

Hyödyttömien asioiden kehittelyyn tarvitaan tulevaisuudessa lisää voimavaroja, koska kaikkea tarpeellista tehdään maailman hikipajoissa kuitenkin yli lamaantuneen maailman maksukyvyn ja tarpeen.

Suomessa on hyödyttömän puuhastelun edelläkävijämaa. Kesämökkeile on opettanut sodanjälkeiselle sukupolvelle hyödyttömän puuhastelun, metsän raivaamisen, ruohon leikkuun, lumen luonnin, rantakaislikon ruoppaamisen jne.

Kehitetään lisää menetelmiä tuottavuuden alentamiseksi. Manuuaalista työtä ja ajanhaaskuuta, josta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Vain tämä takaa työpaikkojen säilymisen.

Moni paatunut juntti ei tee tätä vähääkään, vaan kääntää kylkeään, jollei eteisestä kuulu kaljapullon kilinää (vaimo palaa kaupasta elintarvikelastin, koirien, kissojen ja penikoiden kera).

Tikkana pystyssä: rakas vaimo muisti keppanan ja lenkkimakaran. Elämä on yhtä juhlaa.

[Juha Veikko Mentu]

Maattuani puolikuolleena pari viikkoa bronkiitin kourissa sain ajatuksen.

Kun olemme toisaalta miettineet junttiuden olemusta sekä vuoden 2008 junttikunnianosoituksia (ja koska tämä ryhmä ei ole kirjoitellut mitään yli viikkoon), ajattelin ehdottaa seuraavaa, alkaneen vuoden aikana suoritettavaa bongausta:

*** Suomen Laiskin Henkilö ***

Laiskuus ei tässä tarkoita saamattomuutta (joka ei totta vieköön ole mikään junttipiirre), vaan asioiden järkevää tärkeysjärjestykseen asettamista, niiden perusteellista pohtimista sekä tarpeellisiksi katsottavien asioiden hoitoa (esim. veroilmoitus ja työkkärin päivärahahakemus).

Tuttavapiirissäni on eräs v. 1958 syntynyt mieshenkilö, joka ei ole tehnyt eläissään päivääkään varsinaista ansiotyötä. Silti hän on elossa ja aktiivinen: hän harrastaa keskusteluja ja soittaa kitaraa. Molemmat aktiviteetit hyödyttävät huomattavasti hänen lähiympäristöään, joka koostuu samanlaisista elämäntaiteilijoista. Yhteiskunta on varmasti säästänyt saman verran syrjäytyneiden mieshenkilöiden terapiakuluissa kuin niissä nimellisissä korvauksissa, joita sosiaalitoimi on hänelle suonut.

En nyt halua ketään yllyttää työn välttelyyn, vaan miettimään, mikä elämässä on tärkeää (vrt. syvällinen keskusteluryhmä "Mitä oikeasti haluaisit olla isona") ja havainnoimaan elinympäristöään: kuka ansaitsisi vuoden 2009 lopussa arvonimen

*** Suomen Laiskin Henkilö *** ?

(P.S. itseään ei saa äänestää)

[J. Vahe]

"itseään ei saa äänestää"

Eipä tässä sitten ketään tule mieleen, mutta laiskuus on todella erinomainen ominaisuus. Brittiläinen sotamarsalkka Montgomery sanoi, että upseerit jaetaan 4 ryhmään: 1) Tyhmä ja ahkera > vaarallinen, pois armeijasta. 2) Tyhmä ja laiska > sopiva etulinjaan tykinruoaksi. 3) Älykäs ja ahkera > esikuntaupseeriksi detaljeja kyyläämään. 4) Älykäs ja laiska > ei juutu detaljeihin, komentajaksi.

Tästä teemasta olen tehnyt merkinnän laiskan sijoittajan erinomaisuudesta. Ei pidä kyylätä turhaan epävarmoja ennusteita saati viime vuoden lukuja, vaan vilkaista Ilta-Sanomista, onko nyt suunnilleen nousu- vai laskusuhdanne http://omasana.fi/kovia-arvoja/126682

[Nina Suomalainen]

Pankkien sijoittajaneuvojat varmaankin tukevat tuota analyysiä:
"Ei pidä kyylätä turhaan epävarmoja ennusteita saati viime vuoden lukuja, vaan vilkaista Ilta-Sanomista, onko nyt suunnilleen nousu- vai laskusuhdanne."

Erinomainen neuvo. Mietin vielä sitä, että miten se Iltiksestä näkyy, olisiko siellä joku sääkartta jossa näkyy se, onko nousu vai laskukausi? Vai uutisten laadusta pitää vetää pikainen analyysi? Sijoitusanalyytikko voisi kenties tässä hieman neuvoa.

Mietin Suomen laiskinta henkilöä. Hmmm. Nyt ei tosiaan tule mieleen ketään... puntaroin jos joku kaukainen tuttu löytyisi. Olen kyllä kuullut että niitä tosiaan on, niitä laiskoja, mutta elinpiirissäni ei tunnu olevan. Se on se kun on kokoomuslainen nääs.... ;-)

[J. Vahe]

Ja mitä tulee Sven Tuuva -akatemian rahoitukseen, niin veromiljardien lisäksi yksityinen rahoitus on muodikasta. Entäpä jos vuoden juntti palkintoa esitettäisiin vaikka Nalle W:lle. Luonnostaan hyvin vaatimattomana miehenä hän ehkä pitäisi moista suurenmoista kunnianaosoitusta liian suurena niin nuorella ikää ja kieltäytyisi kunniasta. Tällöin häneltä voisi pyytää erityistä kieltäytymismaksua. Tämän saatuaan Junttiakatemia voisi ilmoittaa julkistavansa, monelllako miljoonalla Nalle W. Junttiakatemiaa oikein tukikaan. Jos tämänkin julkistaminen tuntuisi vaatimattomasta miehestä liialta, hän voisi maksaa uuden kunniastakieltäytymismaksun jne.

[Helge V. Keitel]

Hiivatin hyvä pyramidihuijausidea. Kansakunnan kaapin päällä on paljon isokenkäisiä ja suuurella egolla varustettuja. Meillähän on vain rinnassa läiskii suuri sydän ja sisäkaluissa rasvainen maksa.

MAKSAJIA TARVITAAN. Tämä sopii Cash-Flow 2.0 arkiteemaan, jossa ideana on CF2M = Cashflow to Many. Kassavirtaa Kaikille = KK!

[Juha Veikko Mentu]

Yksinkertaisesti nerokasta, kaimani!

Nalle W:n maine kaipaisikin tällaista päivitystä. Sillä eihän kukaan, joka harrastaa maataloutta, voi olla läpeensä paha!

Ninalle anteeksipyynnöt (olemmekohan me juntit hiukan sovinisteja?), ettei kolmen kandidaattini listalla ollut yhtään feminiinistä ehdokasta. Tosin mietin tasavaltamme nykyistä presidenttiä, joka täyttäisi monta kriteeriä - mutta hänet on nähty melko usein Linnassa...

Naisehdokkaita on lopulta varsin vaikeaa löytää, koska naisilla on taipumusta viimeisteltyyn ja edustavaan pukeutumiseen. Mummoni saattasi olla potentiaalinen ehdokas, mutta valitettavasti hän ei ole ollut enää vuosikymmeniin tavoitettavissa.

Pitäydyn edelleen alkuperäisessä valinnassani eli Veikko Salmessa, ellei alkavan vuoden mittaan ketään vielä juntimpaa henkilöä nouse lööppeihin. Itseämmehän emme luultavasti yhdistys-, tasa-arvo- ja verolakien perusteella voi äänestää?

[Helge V. Keitel]

Juha, olet oikeassa olemme kaiken sellaisen alapuolella, joten ulkoistamme sisäisen sankaruuden kansakunnan kaapin päällä nuokkuville. Nallessa olisi tietenkin tuo kassavirtanäkökulma, jota hellin tänään Kauppalehden blogissa

[Nina Suomalainen]

Tämä voisi olla sellainen Elämäntyö Juntti-palkinto. (niin kuin oscareissa, mikä sen nyt onkaan nimeltään, lifetime award tai joku) Myönnetään joko postuumisti tai sitten väh 90-v käppyräiselle jolta ei enää odoteta tekoja.

[Juha Veikko Mentu]

Olen päättänyt harjoitella junttiutta - käytännön syistä.

Ohjelmaani kuuluvat seuraavat harjoitukset:

1) Internetin käyttö paikallisessa kirjastossa. Tähän harjoitukseen liittyy pakottavana tekijänä "Mollukan" toimimattomuus Muuratsalon vuoren kupeessa, juuri Soneran lupaaman peittoalueen rajalla. Todennäköisyys laitteen toimimattomuuteen on samaa suuruusluokkaa kuin päänsäryn esiintyminen aamulla edellisillan punaviinipitojen jälkeen.

2) Siirryn viinistä olueen (ks. kohta 1).

3) Ryhdyn käyttämään paikallisliikenteen bussia, vaikka yksisuuntainen matka Jyväskylän paikallisliikenteen linja-autossa keskustaan maksaakin yli 4 euroa. Pakottava syy: automme katsastus on siirtynyt koko ajan kohti tulevaisuutta, enkä haluaisi luovuttaa tukevasti kiinni ruuvattuja rekisterikilpiä valtion virkamiehille (joita ei, sivumennen sanoen, näe kuin keskikaupungilla syrjäytyneitä kansalaisia paimentamassa). - Älkää muuten kertoko viranomaisille - lupaan tilata katsastuksen heti ensi maanantaina

4) Lainaan vanhoja videoleffoja paikalliskirjastosta (vrt. kohta 1). Kellarivarastosta löytyi jopa lempparini "Stalker" (Andrei Tarkovski)! Eikä maksuja, kunhan muistan uusia lainat netissä (joka ei tällä hetkellä onnistu, vrt. kohta 1).

5) Lainaan suksiani vaimolleni (jolta on side hajonnut), joten voin asentautua Huonekalutehdas Kutvosen (Suonenjoki) välittömästi viimeisimmän sotamme jälkeen valmistamalle Biedermeyer-sohvalle katsomaan elokuvia (vrt. kohta 4).

Jostakin kumman syystä monet em. kohdista muuten liittyvät paikalliskirjastoomme. Ja mikä ettei: kirjastotädit ovat tosi mukavia ja ystävällisiä, neuvovat ja auttavat, noutavat kellarista videoita jne. Eivätkä komenna kuin pienempiä poikia.

Eli mitä tästä voisi päätellä?

Junttimies tarvitsisisi vaimoksi sairaanhoitajan (jollainen minulla jo on) lisäksi kirjastotädin!

Valitettavasti emme elä arabimaassa, joten minun täytyy tyytyä oman vaimoni kotoisiin ruokavalio-, taloudenpito-, autonhoito- liikunta-, yhteiskunta- ym. ohjeisiin ja hakea ystävälliset hymyt sekä videopalvelut kirjastotädiltä!

Mietin uusia junttiharjoituksia ja kerään lisää junttipisteitä loppuvuoden äänestystä varten.

[Helge Keitel]

Juha Vahe ja muut, junttiklubi on aktivoitu. Ostimme lisää ominaisuuksia Ningistä ja nyt on varaa kutsua jopa 10 000 osallistujaa. Käytössämme on myös GROUPS ja TAPAHTUMAT. Tulkaa juntit tok taksin ;)