Mitä haluaisit oikeasti olla isona?

[Juha Veikko Mentu]

Saatuani yllättävän sairauteni viivästyttämän raporttini viimein valmiiksi, olen palkinnut itseäni punaviinillä ja Kieslowskin elokuvilla.

Mieleeni tuli sitten äkkiarvaamatta ajatus: mitä oikeasti haluaisin isona tehdä?

Kaksi mahdollisuutta pyörii mielessäni:

1
Katusoittajan ura. Vaeltaisin vuodenaikojen mukaan (siis lämpötilan mukaan) Nuorgamista Sisiliaan ja soittelisin kaduilla. Ohjelmistokin on melko valmis. Sisilialaiset saattaisivat mieltyä Reino Helismaan ja Vexi Salmen tuotantoon, ja Jäämeren rannikolla kuunneltaisiin varmaan italialaisia balladeja? Rahoituslähteet: vanha lierihattuni ja Juntfundin taiteilijaeläke..eikun apuraha!

2
Juntfundin Luonnontieteellisen Rahaston viisivuotinen tuki hankkeelle "Bacillus subtilis-bakteerin geno- ja fenotyyppinen vaihtelu Euroopan maaperässä: longitunaalinen vaihtelu välillä Nuorgam - Sisilia". Laiteinvestoinnit: tukevat kuokat + ravintoalustoja. Löydökset voisi säilöä nestetyppeen ja lahjoittaa Sven Tuuva Academyn Luonnonhistorialliselle osastolle graduja ja turhempiakin opinnäytetöitä varten. Kivaa!

Vakoojan uraakin olen usein miettinyt, mutta sekä älyllinen että varsinkin fyysinen vaatimustaso saattaa olla liian korkea. Läpäisin aikoinaan netistä löytyneen CIA:n agenttitestin, jossa kysyttiin mm. arabian niemimaan kielten ja mandariinikiinan taitoja. Niissä reputin. Analyyttiselle puolelle olisivat hyväksyneet paitsi minut, myös kaikki muutkin kaverini, jotka testiin osallistuivat. Hyväksynnän yhteydessä saimme kuitenkin tylyt kommentit: alustava testi ei vielä ole CIA:n puolelta varmistus työpaikan saannista, ja töihin otetaan vain syntyperäisiä U.S.A.: kansalaisia. Yritimme tietysti sen jälkeen kavereiden kanssa KGB:n sivuille, mutta emme sinne pääseet (olisikohan kyseisen organisaation nimi muuttunut?). Eli siihen tyssäsi meidän vakoojauramme.

Mutta edellä mainitut kaksi hanketta siis kiinnostavat. Ja nehän voisi yhdistää! Voisitteko puoltaa niitä Juntfundin hallituksen jäseninä? Ja kenties lähteä mukaan! Viisi vuotta laulellen ja maata tonkien Jäämereltä Välimerelle voisi olla piristävä kokemus tässä eläkeiän kynnyksellä!

Tai kenties teillä on salaisia tulevaisuuden suunnitelmia? Olisi hauskaa kuulla niistä! Takaan, etten vuoda niistä tietoja iltalehdistölle, ja tulen mielelläni mukaan kunnon junttihankkeisiin - vaimonikin ehtisi sillä välin siivota A4-vuoret kotimme seinän vieriltä!

[Helge V. Keitel]

Olipa kerran...kuuntelin aamulla satukirjan analyysiä radiosta. Saduissa kerrotaan usein kasvusta, erilaisuudesta ja siirtymärituaaleista. Omassa Satumaassani on akselina etelä ja pohjoinen. Etelä symboloi työtä ja arkea, pohjoisessa painottuu vapaa-aika ja tekemättömyys. En halunnut kosketella työttömyyden teemaa, koska tekemistä riittää nykyään paikasta riippumatta. Tekeminenkin onnistuu etätyön keinoin melkein mistä vain. YT-neuvottelujakin käydään joka puolella Suomea.

Juha kertoi omista unelmistaan. Agenttihommista minulla on kokemusta. Näin lukuisia kertoja unen, jossa takaa-ajo tilanteessa minua ammuttiin konepistoolilla mahaan Helsingissä, Seurahuoneen ulkopuolella. En tiedä syytä, mutta tunsin nuorena miehenä erään amerikkalaisen, josta puhuttiin, että hän oli CIA:n miehiä. Ampumisen jälkeen heräsin usein ihmetellen, miten useista osumista huolimatta verta ei vuotanut.

Haaveilin 80-luvulla kirjailijan urasta. Poikkesin jopa WSOY:ssä kertomassa, että aion kirjoittaa kirjan MUUTOS - UUDISTUMINEN - MENESTYS - KANSAINVÄLISTYMINEN. Siinä vaiheessa minulla oli mustakantisissa vihkoissa runsaasti keskeneräisiä ideoita. Nyt muistivihkoja on entistä enemmän ja ideat ovat entistä keskeneräisempiä. Verkko osoittautui minulle sopivammaksi kirjoitusalustaksi. Kirjan kirjoittaminen vaatii kurinalaista teemassa pitäytymistä. Hauskinta on kuitenkin ajatusten laineilla seilaaminen. On mahdollista, että en koskaan saa kovakantista kirjaa aikaiseksi.

Junttifund kuulostaa upealta idealta. Sitä ei sovi sekoittaa "Junkfundiin", josta Juha Vahe voinee kertoa tarkemmin.

Junttituotannosta ei vielä ole ollut puhetta, mutta ohjelmaan sopisivat retrolippikset, tennissukat, teryleenihousut (ei tarvitse prässätä), tuulipuku ja muuta päälle pantavaa. Liikemerkiksi hyväksyisin TUROn. Sen siistimpiä junttipukuja ei tehdä. Niitä myytäisiin Halosella. Me käärisimme rojalteja.

Mainostoimiston liikeideaa on jo pyöritelty plakaattien ja kunniakirjojen aikaansaamiseksi. Voisimme kehittää vastapainon juppitoimistoille, joita markkinoiden muuttumisesta huolimatta on olemassa. Uskon, että voisimme neuvotella menestyksellisistä diileistä.

Yritysviestinnässä tarinat ovat tärkeitä. Junttiklubiin on siunautunut hyviä tarinoiden kertojia. Tällainen satutätien ja -setien keskittymä pystyisi varmaan tarjoamaan laman murtamille yrityksille jotain aivan uutta.

Mistä aloitamme? Kenelle tarjoamme osaamistamme? Digitaalisatusetätätiajatushautomoa!