KK-Net

Open Innovation and Collaboration

Heräsin päiväunilta (n. 2 h) japääni on selkeä ja kirkas kuin intialaisella mietiskelijä Krishnamurtilla konsanaan. Jos juntin pää nyt voi olla kirkas.

Luin töissä kahvitauolla jotakin kaupallista lehteä (en kuitenkaan Kauppalehteä) viime tammikuulta. Lehdessä verrattiin valtion roolia islantilaisten kännykkäkaappauksessa ja Wallenbergien Kemijoki-lyttäyksessä. Edellisessä todettiin valtiomme väliinpuuttuminen (muistaakseni alle 1 % osuudella) jostakin syystä asialliseksi toimenpiteeksi, jälkimmäisessä (kymmeniä prosentteja?) taasen ministeriemme ei olisi pitänyt pistää lainkaan nokkaansa asiaan.

En puutu sen enempää politiikkaan (jota enymmärrä) tai talouselämään (arvatkaa, ymmärränkö), mutta mietin erästä vanhaa kysymystäni, jonka esitin vuosia sitten silloisen työnantajani, Lilla Sveto Oyj:n, eräällä päänrassauskurssilla:

Mikä on yrityksen olemassaolon tarkoitus?

a) tuottaa jotakin tuotetta valtavalle määrälle ihmisiä (vrt. WC-paperi, joka oli Jyrki Koulumiehen tänä vuonna ilmestyneen, hyvin hauskan neuvostomuistelun mukaan kysytyimpiä 80-luvun tuotteita Moskovassa)

b) tuottaa töitä suurehkolle määrälle ihmisille (eikö muinoin jokainen tehnyt töitä?)

c) tuottaa voittoa ja osinkoja pienemmälle määrälle ihmisiä (omistan vain parin osuuskunnan osuuksia ja olen erään pankin sijoitusrahastossa - vuotuinen tuotto yhteensä joitakin euroja)

Kysymykseni ohitettiin hankalana (olin koulussa kiltti ja arka, mutta muutuin myöhemmin mahdottomaksi kyselijäksi) ja puhuttiin epäselvästi yrityksen kannattavuudesta jne.

Siispä en viisastunut, juntti kun olin.

Minulla on kuitenkin - jostakin syystä - mielikuva hiirestä, kissasta, koirasta ja norsusta. Edellinen säikkyy aina jälkimmäistä, ja piiri pyörii.

En todellakaan tiedä, mistä moinen ajatus mieleeni tuli (kenties assosiaatio makaronilaatikkoon, johon laitan kerroksittain tummaa makaronia, tomaattipuretta, kärtsättyä soijaa ja taas sama uudelleen, kunnes kaiken päälle kaadan virheet peittävän soijamaidon.Tämä ei taaskaan liittynyt asiaan, mutta tulipa kerrotuksi. Vielä se, että käytän saksalaistyyppistä, esikostutettavaa savipataa, joka hauduttaa kaikki laatikot makoisiksi). Mutta kenties yrityselämässä pyörii tällaisia piirejä?

Entä, jos jokin palikka nykäistään pois?

a) valtava määrä asiakkaita katoaa? - Onko miltään muulta maamme massatuotteelta kuin tervalta vielä kadonnut markkinat tyystin?

b) jos suuri määrä työntekijöitä katoaa? - Eipä ole vielä pelkoa täällä Suomessa. elleivät lapset lopu.

c) jos suuri määrä varakkaita osakkeenomistajia katoaa taivaan tuuliin? - Eikös niitä viljellä lisää Ruotsissa?

Siis: kaikki palikat ovat tallella, mutta jotenkin täysin väärässä järjestyksessä!

Tämä oli tällaista tavallisen juntin ajatuksenjuoksua (vrt. Huovisen "Havukka-ahon Ajattelijaan), jolle haluaisin lopullisenselvityksen. Vai onko niin, että "piiri pieni pyörii" ja palikat kiistelevät keskenään?

Voi kun olis viisas...

P.S. totesin kuuluvani kaikkin kohtiin a), b) ja c), joten minunkin pitäisi osallistua tämän piirin pyöritykseen?

Views: 142

Replies to This Discussion

Juha, politiikan ja talouden lisäksi näen, että olet perehtynyt myös Junttugourmetin tekemiseen. Tämä ruokapuoli oli pinnalla Speden Turhapuroelokuvissa ja aiheen syvempää tutkimista ei sovi unohtaa.

Irja voisi lähestyä tätä Helisinki Science Park näkökulmasta. Hänelle on myös tarkkiksella oma kotijunttinsa.

Aikoinaan puhuttiin kotiryssistä, mutta miljoonilla suomalaisilla uranaisilla on myös kotijunttinsa. Heidän surillisten tarinoiden keräämiseen tarvitaan uusi Ruuneperi, Topelius ja Lönnrotti.

Aikoinaan New Yorkista kerrottiin, että tässä kaupungissa on kahdeksan miljoona tarinaa, tämä on yksi niistä...ja siitä lähti raina pyörimään.

Kotijunttien omat muistelmat ovat tietenkin puolueellisia, kuten kaikki muistelmat (muistikatkokset), mutta vaimot ja lähiomaiset tietävät, millasta on elää kymmeniä vuosia sellaisen kanssa.

Näitä kauhutarinoita kaipaamme syötiksi näille sivuille. Sen jälkeen myymme oikeudet Hulliwoodiin ja elämme makeaa elämää jossain veroparatiisissa muiden finanssikelmien kanssa.

Sen pituinen se!
"mutta miljoonilla suomalaisilla uranaisilla on myös kotijunttinsa. Heidän surillisten tarinoiden keräämiseen tarvitaan uusi Ruuneperi, Topelius ja Lönnrotti."

Tässä se on! Saadaan Suomeen vielä kirjallisuudenkin nööpeli (se edelllinen tulikin kai vähän talvisodan takia...)

Tehdäänpäs tämä ryhmätyönä. Mikä tulee nimeksi:

Junttihe suomalainen

Juntti karvajalka

Kirjeitä Juntin myllystä

Tuntematon Juntti

Täällä Pohjan Juntin alla (siis oikein naisnäkökulmaa!)

Korpraali Juntin tarinoita (kukaan oikea juntti tuskin on vänrikki...)
Äkisti ajattelen, että TUNTEMATON JUNTTI olisi Väinö Linnaa mukaellen kollektiivi. Tuntemattomassa sotilaassahan on monta veijaria.

Rauhan, lääketieteen, talouden, fysiikan yms. tieteiden NÖÖPELEITÄ on jaettu useille henkilöille. Tässä tapauksessa se jaettaneen tasan kaikille junttiklubin kirjoittajille, laadusta ja tasosta tinkimättä. Tätä ansaintalogiikkaa voinee verrata Vlijo Esson baarin lottoporukkaan.

Kuka meistä osaa laskea, paljonko siitä jää per kirjoittaja? Pitäiskö tökkiä neniä voipakettiin?

Hyviä kinkunpaistoilmoja toivottaen.

Helge
Helge, olettekos te turvallisesti päässet jo perille joulupaikkaanne?

No, jos aloitan kollektiiviteoksen (siinähän voisi imitoida eri kirjailijoita). Jos aloitetaan Waltarin tyylillä:

TUNTEMATON JUNTTI

I luku

Minä Tuntematon Juntti synnyin yöttömään yöhön ja ajattomaan aikaan, sillä meitä Juntteja on aina ollut, meitä on ja meitä on aina oleva.

Pitkä on ollut elämäni kaari. Olen nähnyt presidenttien tulevan ja presidenttien menevän. Niin, olen elänyt niin kauan, että näin jopa Kekkosen menevän, ja sen saattoivat vain harvat ja valitut nähdä.

Joskus ovat minunkin päiväni luetut. Viimeisen kerran olen silloin pukeva tuulipuvun päälleni, sivelevä sen pintaa, joka tuntuu sormissani kaikkein kalleinta silkkiäkin hienommalta ja kuunteleva tuulipuvun kahinaa, jonka on korvissani kuuluva kauniimmalta kuin mikään linnunlaulu, tuulen suhina kaislikossa tai edes laulu Lännen lokari. Viimeisen kerran olen syövä lenkkimakkaraa, joka tuntuu suussani hienommalta kuin yksikään kaviaari. Viimeisen kerran olen istuva television ääreen katsomaan Salattuja elämiä, jonka syvällisyyteen yksikään Shakespearen teos ei mielestäni ole yltänyt.

Mutta minä olen palaava, sillä sillä meitä Juntteja on aina ollut, meitä on ja meitä on aina oleva. Silloin puen jälleen ylleni tuulipuvun, johon ajan hammas ei ole pystynyt, haukkaan uuden palan makkaraa, johon kuluneet vuosisadat ovat luoneet jalointakin konjakkia hienomman aromin. Sitten minä avaan TV:n ja katson siitä Salatut elämät, osa 123.456, uusinta muutaman vuoden takaa.


Siitä passaa jatkaa
Pakkaamme ja teemme lähtöä, mutta ennen sitä benchmarkkaan tähän meidän kaikkien tiedoksi koulutusstrategian, jossa on yleisellä tasolla varsin pätevä ote muun muassa henkilöstöhallintoon ja yrityksen osaamisen tason kohottamiseen.


Toivottavasti kuvaton salli tämän strategisen helmen julkaisemisen tässä korkeatasoisessa yhteydessä. Muistamme lämmöllä!
Mykistävää.

Lilla Sveto ja muut suuryhtiöt ovat omaksuneet (kalliilla hinnalla) amerikkalaisia, lisensioituja laatu-, kehitys- ja riitojenvälttämiskoulutusohjelmia. En olisi läheskään näin viisas, ellen olisi osallistunut niihin ja ruvennut sen jälkeen ajattelemaan.

- Edellä mainitussa ohjelmassa on sekin etu, että se tarjoaa useita, houkuttelevia portaita. Ja jos ehtii käydä ne kaikki läpi, on epäilemättä

Advanced Legislated Licenced High Intensity Training Fellow (A.L.L.S.H.I.T. Fellow) with an Certificate!
Nobeli-kirjan kirjoittaminen on matka. Minulla oli tänään harvinainen madollisuus istua puolet matkasta Loviisasta Sotkamoon auton takapenkillä ja ajatella. Ajatteleminen on harvinaista herkkua, mutta näin tärkeään tehtävään ei voi heittäytyä suin päin.

Ajattelin pätkittäin, koska välillä torkahdin. Mietin James Joycea ja hänen teoksistaan varsinkin Odysseusta, joka on laajalti tunnettu ja kiistelty, ja sitä on sanottu yhdeksi 1900-luvun tärkeimmistä kaunokirjallisista teoksista.

Junttiklubissa luodaan nyt 2000-luvun tärkeintä teosta. Mitään vastaava ei ole maailmanhistoriassa tuotettu.

Mieyin myös Juha Vaheen innoittamana Mika Valtarin Sinuheta, jossa kerrotaan lampaanmaksasta ennustavien ammattikunnasta. Nykyään näitä tyyppejä kusutaan taloustieteilijöiksi ja pörssianalyytikoiksi.

Talouskehityksen nykytilanteesta ei edes Sixten Korkman osaa sanoa mitään. Saavuttuani Sotkamoon ajattelin vielä kerran ja tietenkin mieelin tulvahti Lampaansyöjät. Nälkä ja jano, siinä on perusjuntin tunne-elämä siistististi paketissa.

Wikipedia tietää...

Lampaansyöjät on Veikko Huovisen 1970 kirjoittama humoristinen romaani, alaotsikoltaan "suomalainen reippailutarina". Se kertoo kahdesta miehestä, Sepestä ja Valtterista, jotka lähtevät elokuussa varsin erikoiselle autoretkelle. Tarkoituksena on metsästää lampaita, tosin kirjan loppupuolella he saavat lampaanlihasta tarpeekseen ja retkeilevät muuten vain, myös naapurimaissa. Siinä sivussa pohditaan maailman menoa ja tosiasiassa tapahtumat toimivat vain kehyksenä kirjan olennaiselle sisällölle, eli "koirasihmisten" keskusteluille, joita leimaa Huoviselle tyypillinen, kansan- ja korkeakulttuurin rajoja sekoitteleva huumori.

Romaani teki tunnetuksi rosvopaistin, jota Sepe ja Valtteri saaliistaan valmistivat.

Kirjasta tehtiin myös elokuva. Sen ohjasi Seppo Huunonen 1972. Pääosissa olivat Leo Lastumäki (Valtteri) ja Heikki Kinnunen (Sepe). Leo Lastumäen mukaan elokuvan jälkeen sattui tapauksia, joissa todellisuudessa oli otettu mallia Sepen ja Valtterin lampaanmetsästyksestä.

Kesällä 2009 voisimme yhdessä kknetworkin lammasasiantuntijoiden kanssa suunnitella bloggaustapahtumaa, joko Viroon tai Ahvenanmaalle Lampaansyöjä hengessä. Videot julkaisemme YouTubissa.

Mitä mieltä? Maistuisiko rosvopaisti ja sopisiko bloggaaminen sen yhteyteen? Samalla pääsisimme briljeeraamaan, että tunnemme maailmakirjallisuuden perusteoksia, mutta nyt ei tämän enempää, on kiire jääkaapille.

Voikaa paksusti!
Ajatus matkasta on erinomainen, Helge!


Uskoisin, että voisimme samalla bongata kiinnostavia sähköpylväitä.

Ajelin eilen 590 km Joulupukin tehtävissä, ja mietin jälleen "ihan juntteja":

"Suomen Junttikultturirahasto - Finlands Juntfund".

Tämä rahasto, joka perustuisi puhtaasti kaimani kehittämään pyramidirahastukseen (ja kesällä katusoittoon) tukisi mm. kaimani kirjallisuusprojektia (jonka kesto voidaan varmasti mitoittaa riittäväksi).

Ja jos laajemmin ajattelemme:

Sven Tuuva University ja Juntfund voitaisiin kytkeä yhteen. Eipä sitä tarvitsisi toreilla ja turuilla kuuluttaa, mutta koplattaisiin silti.

Hakisin silloin välittömästi tukea hankkeelle

"Suomen itsenäisyyden ajan sähköpylväät väreissä" - och samma på svenska, in English und auf Deutsch. Esipuhe: Veikko "Vexi" Salmi (tai jos ei ehdi, Matti Klinge).

En tietenkään hakisi rahoitusta ainoastaan omille kuvausmatkoilleni Suomessa (johon tietty kuluisi valtaosa tutkimusbudjetista: ettekö lähtisi mukaan? Hauskaa riittäisi varmasti!), vaan tutkimustoimintaa voitaisiin käynnistää myös gradujen muodossa:

1
Historia

"Sähkötolpat - yhteiskuntamme rakentajat" (vrt. V.I.Lenin: "Kommunismi = sähköistäminen")
"Vanha pylväsmies muistelee: ennen oli pylväät puuta.."

2
Maantiede

"Kymijokivarren betoniset sähköpylväät alueen teollisuuden nopean kehityksen indikaattoreina" (aiheeesta saisi myös muita graduja, esim. muotoilun ja rakenneopin laitoksille; tukijana esim. Kuusankosken matkailulautakunta)

3
Eläintiede

"Sähköpylväät tikkojen ravintoketjun tikkaina"; "Haikaranpesä sähköpylväässä - tarua vai totta?"

4
Musiikki

"Tikkojen katulamppu- ja sähkötolppakolistelujen taajuusalueiden ja dynamiikan systemaattinen vertailu" (taloudellinen tuki: Suomen Omakotitaloyhdistys r.y.)

5
Seksologia

"Sähköpylväät maskuliinisuuden ilmentäjinä" (taloudellinen tuki: Imatran Voiman Voimailijat r.y.)

6
Kirjallisuus

"Sähköpylväiden rooli maamme sodanjälkeisessä runoudessa" (Esim. Ilpo Tiihosen runo "Uimahyppääjä Ei-Kai Plumps", josta referaatti runon toiselta riviltä: "Mies ylväs kuin sähköpylväs!")

7

Teknologia

"Sähköpylväiden kehitys puutolpasta strukturoiduiksi teräsrakenteiksi" (vert. esim. Imatrankosken liikenneympyrään, lähelle Imatrankosken voimalaitosta, pystytetty ja komeasti valaistu kaksijalkainen sähköpylväs, joka muistuttaa rock-konserteissa käytettävän valotukin yhdistämiä parillisia, anorektisten Eiffel-tornien näköisiä rakenteita. Kuvasin muistomerkin lumisateen sävyttämässä iltavalaistuksessa. Poikani, mieleltään järkevä ja looginen nuorimies, ehdotti pylvään juurelle paketillista Alfred Nobelin hittituotetta - todennäköisesti siksi, että pylväällä ei ole muuta kuin kiistanalaista taiteellista funktiota: siinä ei nimittäin ole lainkaan johtoja. - Anteeksi tämä pitkä, sulkumerkkien rajoittama ajatuksenjuoksu, mutta näky oli vaikuttava. Siirrän kuvan pian KK-Netiin, johon toivon muiltakin edustavia sähköpylväskuvia ja -videoita!).

8

Ympäristötietoisuuden laitos

"Sähkövirta - maailman ensimmäinen täysin maatuva tuote" (mikäli muistetaan maadoitusjohto)

"Voimayhtiöiden huoltokaluston kenttäkerrosta muokkaava vaikutus myrskytuhojen korjauksen yhteydessä" (ruplatukea esim. Petroskoissa sijaitsevan ONEGA-traktoritehtaan tiedotusosastolta - lienevät jo siirtyneet 80-luvulla näkemistäni telaketjuista "vihreämpiin" kumipyöriin).

Tämä näin aluksi, ensinnä mieleen tulleina. Nämäkin opinnäytetyöt nostavat epäilemättä sähköpylväät laajan kansalaisjoukon tietoisuuteen, ja jokainen alkaa katsella kotinurkkiensa sähköpylväitä aivan uusin silmin!
Katusoitto on erinomainen ajatus. Olen vasta vanhemmiten pohtinut millaisen omaisuuden olisin saanut kokoon esim. laulamalla Turun Stokkan pääoven edessä. Olen varma, että niin fiini kauppa maksaisi minulle kunnon korvauksen pelkästä lopettamisesta ja lisäkorvauksen siitä, että siirtyisin laulamaan esim. Wiklundin eteen.
Alla olevaan liittyen lisään vielä niin kauan kuin muisti pelaa, että miksi Sofi Oksanen ei pääse Pietariin? Viisumit ja passit hukkuvat. Miten meille käy, jos emme saa matkalippua ketsupplinjalle ja viisumi Tukholmaan evätään. Koko saakelin jengi päätyy Slussenille. Oikein on mieli maassa, kun ajattelen, että emme pääse prinsessojen sieviä tassuja puristamaan.
Olemme saaneet Junttiklubiin erityisen kirjeenvaihtajajäsenen, nimim. Hikkaj:n Kauppalehdestä http://hikkaj.blogit.kauppalehti.fi/. Tämä on hänen, ei minun tekstiäni:

Lavennan Tuntematonta junttia Turusen Heikin ja Kiveksen Aleksin suuntaan. Ja se kuuluu ja jatkuu näin:

2.luku

Reilun pyörämatkan päässä kaupunkiin päin Junttilan kylältä sijaitsee Mänttilä, oikeastaan se lasketaan jo esikaupunkialueeseen kuuluvaksi Vireäksi kaunpunginosaksi. Pää-Mänttilän tila hallitsee tämän alueen maisemaa: harjulla seisova rivitalonmittainen päärakennus kertoo ohikulkeville ensisilmäyksellä, missä tämän kylän mahtimiehet ovat majaansa pitäneet ja ketkä tätä kylää hallinneet, kylälle, oikeastaan koko pitäjälle, elämän antaneet.

Rämäkkä-Antti-isäntä, Rämäkkä-Antti ja nyt tämä viimeisin Rämäkkä, kolmannen polven koheltaja - nämä ne ovat seudun asukkaita auttaneet, pihdeissään puristaneet ja kylän maat omistukseensa ajanoloon haalineet, käyneet siinä sivussa joskus veristäkin sotaa Junttilan kylän Pää-Junttilan poikain kanssa.
Ei nykyinen Rämäkkä, Rämäkkä-Antin kookas jälkeläinen, liki jättiläinen, enää ole maitaan viljellyt, pikkurahan puutteessa saattaa joskus ilmoittaa maata hamuavalle kaupungin naparakentajalle, että ‘tiälä sitä ois tuas muata obsan verran myötävänä, jos kaupuntilaisele kelepois’.
Ihan muut suunnitelmat veivasivat Rämäkän päässä. Ja niitä suunnitelmia varten oli hän teetättänyt eukollaan puolenkymmentä poikalasta pihapiiriin temmeltämään.

Ensin oli syntynyt talon täytteeksi Teemu-poika, jolle hokkarit hommasi jo kastelahjaksi isä-Rämäkkä intoa puhkuen kastajaisvieraiden kummastellessa lahjansaajan, kesäpäivän ja lahjan ristiriitaa.
- Pisnesmielessä. Pisnesmielessä, selitti Rämäkkä kastepapille ja Pää-Mänttilän kartanolle kokoontuneelle sukulaisjoukolle.
Samoilla sanoilla selvitti kesä kesän jälkeen kummallisia lahjojaan yhä uusien Rämäkän perillisten kastajaisissa.

Sieltä tuli leijamainen Matti, seuraavaksi pallopäinen Jari, pari mitättömämpää silärillipoikaa väliin ja jokunen tyttölapsikin putkahti emännästä ikään kuin vahingossa ulos, kunnes kastettiin hönöttävä Kimi. Sai siinä puimalan lattialankut kyytiä ja harvalautaiset seinät pauketta kun aikanaan isä-Rämäkkä pakotti poikansa totaalivalmennustouhuihin.


Siitä passaa jatkaa
Olemme kaikki tämän kansakunnan ja kansalaisjournalismin kasvatteja. Näen sieluni silmissä Madeleinin ja Vicotrian ja siinä järjestyksessä, kun pokkaamme mitalin "koko kansalle". Toivokaamme, että kirjoittajien piiri laajenee, kun kirjoituspöytien laatikot tyhjennetään ja hengentuotteemme tuodaan tänne koko maailman nautittaviksi. Kirjailijaliittoa ei enää tarvita, mutta kirjailijoita kyllä. Hyväksymme Lenita Airiston ja Kata Kärkkäisen piiriimme tasavertaisina jäseninä. Lenitan ylivaltapyrkimykset ja pukeutumisohjeetkin hyväksymme nurisematta. Elämä jatkuu kuitenkin entisellään; yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Sen pituinen se!

RSS

Feedjit Visitors

Videos

  • Add Videos
  • View All

Photos

  • Add Photos
  • View All

Visitors Map

Badge

Loading…

Birthdays

There are no birthdays today

About

KK-Net created this Ning Network.

© 2020   Created by KK-Net.   Powered by

Badges  |  Report an Issue  |  Terms of Service