Piiri pieni pyörii...

[Juha Veikko Mentu]

Heräsin päiväunilta (n. 2 h) japääni on selkeä ja kirkas kuin intialaisella mietiskelijä Krishnamurtilla konsanaan. Jos juntin pää nyt voi olla kirkas.

Luin töissä kahvitauolla jotakin kaupallista lehteä (en kuitenkaan Kauppalehteä) viime tammikuulta. Lehdessä verrattiin valtion roolia islantilaisten kännykkäkaappauksessa ja Wallenbergien Kemijoki-lyttäyksessä. Edellisessä todettiin valtiomme väliinpuuttuminen (muistaakseni alle 1 % osuudella) jostakin syystä asialliseksi toimenpiteeksi, jälkimmäisessä (kymmeniä prosentteja?) taasen ministeriemme ei olisi pitänyt pistää lainkaan nokkaansa asiaan.

En puutu sen enempää politiikkaan (jota enymmärrä) tai talouselämään (arvatkaa, ymmärränkö), mutta mietin erästä vanhaa kysymystäni, jonka esitin vuosia sitten silloisen työnantajani, Lilla Sveto Oyj:n, eräällä päänrassauskurssilla:

Mikä on yrityksen olemassaolon tarkoitus?

a) tuottaa jotakin tuotetta valtavalle määrälle ihmisiä (vrt. WC-paperi, joka oli Jyrki Koulumiehen tänä vuonna ilmestyneen, hyvin hauskan neuvostomuistelun mukaan kysytyimpiä 80-luvun tuotteita Moskovassa)

b) tuottaa töitä suurehkolle määrälle ihmisille (eikö muinoin jokainen tehnyt töitä?)

c) tuottaa voittoa ja osinkoja pienemmälle määrälle ihmisiä (omistan vain parin osuuskunnan osuuksia ja olen erään pankin sijoitusrahastossa - vuotuinen tuotto yhteensä joitakin euroja)

Kysymykseni ohitettiin hankalana (olin koulussa kiltti ja arka, mutta muutuin myöhemmin mahdottomaksi kyselijäksi) ja puhuttiin epäselvästi yrityksen kannattavuudesta jne.

Siispä en viisastunut, juntti kun olin.

Minulla on kuitenkin - jostakin syystä - mielikuva hiirestä, kissasta, koirasta ja norsusta. Edellinen säikkyy aina jälkimmäistä, ja piiri pyörii.

En todellakaan tiedä, mistä moinen ajatus mieleeni tuli (kenties assosiaatio makaronilaatikkoon, johon laitan kerroksittain tummaa makaronia, tomaattipuretta, kärtsättyä soijaa ja taas sama uudelleen, kunnes kaiken päälle kaadan virheet peittävän soijamaidon.Tämä ei taaskaan liittynyt asiaan, mutta tulipa kerrotuksi. Vielä se, että käytän saksalaistyyppistä, esikostutettavaa savipataa, joka hauduttaa kaikki laatikot makoisiksi). Mutta kenties yrityselämässä pyörii tällaisia piirejä?

Entä, jos jokin palikka nykäistään pois?

a) valtava määrä asiakkaita katoaa? - Onko miltään muulta maamme massatuotteelta kuin tervalta vielä kadonnut markkinat tyystin?

b) jos suuri määrä työntekijöitä katoaa? - Eipä ole vielä pelkoa täällä Suomessa. elleivät lapset lopu.

c) jos suuri määrä varakkaita osakkeenomistajia katoaa taivaan tuuliin? - Eikös niitä viljellä lisää Ruotsissa?

Siis: kaikki palikat ovat tallella, mutta jotenkin täysin väärässä järjestyksessä!

Tämä oli tällaista tavallisen juntin ajatuksenjuoksua (vrt. Huovisen "Havukka-ahon Ajattelijaan), jolle haluaisin lopullisenselvityksen. Vai onko niin, että "piiri pieni pyörii" ja palikat kiistelevät keskenään?

Voi kun olis viisas...

P.S. totesin kuuluvani kaikkin kohtiin a), b) ja c), joten minunkin pitäisi osallistua tämän piirin pyöritykseen?

[J. Vahe]

Runosuoni puhkeaa ja suurteos syntyy hetkessä. Tässä on eläkkeellä olevan kiteelaisen toimittajan ja paikallishistorioitsijan Erkki Jormanaisen http://erkkijormanainen.blogspot.com/ kontribuutio:

...Kun oli ulukomuan kieltä, vain luovutan lahjani junttien käyttöön rommaanitarpeiksi kun Hikka käski.

3.luku

Matti-poika siirtyi suureksi kasvettuaan Mänttilästä Junttilaan. Hänestä kehittyi muuten junttien juntti, mutta omistautui onneton sovinistisikojen asialle, otti oppia Waka Wanha Wäinämöisestä:

Sovinisti sannoo suanko,
mitkä mietteet mielessäni
mulla juntilla muhivat.

Yhtä mieltä oon minähi:
tissiliivit tarpeettomat.
Ymmärrä en ensinkänä
miksi moittivat minua
feministit filmaattiset,
mukiloivat junttejansa,
kulmuttavat kumppania.
Lyöpi leikittä lenitat,
sanan säilällä sysivät,
napakasti nalkuttavat.

Anna mie opastan Aino,
sanon siulle sieväsesti,
lopulta luen lakia:
elä sie minua hauku,
hauku muita huonokkaita.
Lepyttele lempeästi,
peiton alla pikkuruista
pikkupoikaa paapottele.
Siitä saan olon ihanan.

Junttina mie maanittelen:
pistä pualikka pivohon,
kaulin katko salvaimehen.
Sehän sattuu saamaristi
soittelu somalla suulla.
Mäkätystä mainiota,
mykkäkouluas murehin.

Anelevat arvon juntit,
janoavat jalkapuussa:
avaa ukset uutimiisi,
ojenna avaimet onnen,
sukat valkoiset vapauta.

Olethan iloinen impi,
leikillinen luonnoltasi.
Tehkäämme sovinto suuri,
suuta sitten suikatahan
alkaessa uuven vuuven,
tullessa takatyvenen.

Ja siitä sopii edelleenkin muitten jatkaa

[Nina Suomalainen]

Tää on hieno aloitus, nyt on vaan ajatuksenjuoksu sen verran vähäistä etten kykene jatkamaan saman tasoisella tarinoinnilla...
(Jep, kuten täällä on arvioitu, olen tällä välin muuttanut Haagista Hkiin, ja ollut maalla joulunvietossa, ja tähän kuluneen 2 vkoa myös jossain määrin kipeänä, mikä on vaikuttanut eniten ehkä luovien ideoiden normaaliakin vähäisempään syntymiseen, kun korvissa ja etenkin niiden välissä vain humisee korkeita ääniä.)

Junttiromaanin modernia jatkoa puntaroidessa, loin uuden keskustelun, eli vuoden 2008 junttiuden kohokohdat ja merkkihenkilöt.