Tapamme etsiä informaatiota muuttuu

[Helge V. Keitel]

Puhelinluettelot olivat tärkeitä työvälineitä vielä 80-luvulla. 90-luvulla käytin vielä fax-luetteloa, mutten muista milloin viimeksi hain tietoja paperisesta luettelosta.

"Fonectan tehtävänä on olla kuulolla ja tarjota asiakkaille informaatiota niillä kanavilla, jotka ovat kuluttajien mieleen", toteaa yrityksen uusi toimitusjohtaja Jouni Tapiovaara.

Fonecta on "kontakti-informaatio-yritys", jonka luettelotiedot löytyvät myös verkosta. Valtaosa suomalaisista haluaa edelleen plarata paperisia puhelinluetteloita, vaikka oletin kirjoituksen alussa tilanteen olevan toinen.

Meilläkin on tarjolla valtava määrä hiljaista tietoa, kokemusta, ideoita ja oivalluksia ja joudumme miettimään, miten "tietoa pitäisi tarjoilla" käyttäjille kiinnostavassa muodossa. Vaihtoehtoja on useita

1. paperi
2. mobiili
3. Internet

Tehtävänämme on olla joustava ja sopeutua asiakkaiden tarpeisiin, uuden teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin ja siihen, miten asiakkaamme käyttävät tätä teknologiaa.

Siksi tutkin myös Ningin käyttöä. Mihin tämä soveltuu? Mitä uutta pieni suljettu yhteisö tarjoaa? Tätä voinee verrata Basecampiin, mutta sovellusmahdollisuudet ovat laajemmat.

Uusien välineiden käytön oppii vain kokeilemalla. Siksi päätin aktivoitua Ningin käyttäjänä. Olen myös mukana Sometussa, Social Learning ja muutamissa muissa aikuiskoulutuksen kanavassa.

[Helge V. Keitel]

Juha,

Blogit ja Sosiaalinen Media ovat uusia ilmiöitä. Keskustelimme pitkän aikaa Basecampissa "suljettujen ovien takana". Siellä ovat edelleen tallessa ja suojassa ehkä parhaat Biotouch -puheenvuorot. Sinne on edelleen harvoilla ja valituilla pääsy. Olen joskus miettinyt, kuinka pitkällä jo olisimme, jos olisimme "stubbilaisittain" vuotaneet tärkeitä thredejä julkisuuteen.

Pidän kahvihuone-metaforasta. Sitähän tämä on korttelin kulmakahvila, jossa pistäydytään kahvitauon aikana ja vaihdetaan muutama ajatus kavereiden kanssa. Aika ajoin kahvilaan tulee uutta väkeä.

Riippuu sekä kahvilan pitäjästä, että asiakkaista, miten houkuttelevaksi paikka muuttuu. Tarjoilua ja miljöötä pitää koko ajan kehittää.

Mikä muuten motivoi tulemaan?

1600 lukijaa on hyvä alku. Moni runoilija ei saa kirjoilleen yhtä paljon lukijoita. Kirjoitat varsin vaativasta aihepiiristä. Onneksi lukijoita on eri puolilta maailmaa.

Minä tarkastelen tätä myös oppimisympäristönä. Vuorovaikutustilanteet avaavat uusia teemoja ja ohjaavat uuteen toimintaan. Blogi toimii päiväkirjana, johon tulee kirjoitettua päivän aforismeja ja mietteitä. Kirjoittelu aktivoi myös toimimaan. Tätä aspektia ei ehkä riittävästi tule mietittyä.

Kutsutaan vaan lisää väkeä. Lasketaan, että lounasravintola elää, jos päivittäisiä lounasvieraita on vähintään 100 kpl. 100 x 10 euroa = 1 000 euroa. Sillä pieni perheravintola pysyy pystyssä (mom & dad), mutta jospa kävjöitä olisi 500 päivässä!

Blogin markkinointia kannatta harrastaa täälläkin. Moniko teistä on tutustunut Juhan blogiin? Laitan linkin tähän tiedoksi:

http://industrymicrobiologist.blogspot.com/

Toinen aihepiiriin liittyvä blogi on BIOTOUCH!


Valtsu 70 kirjoitti, että "Kiinassa aletaan tukea paperijalosteiden vientiä lupaamalla alv-palautuksia viennistä. EQ olettaa tämän olevan suotuisaa UPM:lle, jonka tuotteista Kiinassa jalosteita sorvataan". Tämän takia jotkut hurjapäät ovat suositelleet UPM:n osakkeiden hankintaa ja suosituksen korkeutta Valtsu70 ihmettelee.

Tällä menolla metsäteollisuus muuttuu maatalouden kaltaiseksi. Sitä pitää kohta tukea kannolta markkinoille asti. Ei kestävää kehitystä. Uutta on keksittävä ja siinä tarvitaan mikrobiologeja ja bioteknologioita. Hyödynnämme yli sata vuotta vanhoja keksintöjä, joita on viilattu ja paranneltu, mutta nyt tarvitaan syvällisemmin rakenteisiin tarttuvaa uudistusta.

[Juha Veikko Mentu]

Olen itse työskennellyt aiemmassa elämässäni 20 vuotta suuren paperiteollisuusfirman mikrobiologina. Muistelen tiedon haun kehitystä:

Tutustuin ensin tutkimuskeskuksemme kirjastoon, josta löytyi joitakin hyvin spesifisiä teoksia omalta alaltani. niistä ei ollut kuitenkaan mitään hyötyä, koska kyseinen tutkimussuunta oli lopetettu jo ennen tuloani. Kirjoissa oli komeat selät, however, ja ne näyttivät arvokkailta hyllyssä. Otin muutaman lainaksi hyllyyni, koska koin niiden kohottavan arvostustani työtoverieni piirissä. He eivät valitettavasti kiinnittäneet niihin huomiota, vaan jäivät kahvikupin kera seisomaan ovensuuhun ja keskustelivat kiinnostavista asioista (terveiset edesmenneelle Oskulle tämän käytännön lanseeraamisesta tutkimuskeskukseen, jos tätä keskustelua seuraat!).

Tässä oli siis ensimmäinen, vastavuoroinen informaatiokanava, jota aloin käyttää. Hankin jopa oman, suuren kahvikupin! Ja ryhdyin myös kiertämään aika ajoin huoneissa, joista tiesin saavani virikettä. Monitieteellisyyttä kahvin kera!

Tiedonhaku oli järjestäytynyttä, ja kirjastomme ystävälliset informaatikot ottivat vastaan hakusanojani ja hakivat kirjallisuusviitteitä. Niiden perusteella tilattiin sitten kopioita koti- ja ulkomaisista kirjastoista. Perusteellista, mutta hidasta - eikä häivähdystäkään kahvikuppikeskustelujen vuorovaikutuksellisuudesta!

Vihdoin tuli "Alta Vista" (nuoremmat eivät varmaan muista: se meillä oli silloin, kun meillä ei vielä ollut Googlea). Tiedon haku nopeutui, muttei vastavuoroistunut vieläkään. Kahvikuppi ja kännykkä olivat edelleen parhaat mediavälineet.

Vastavuoroisuuteen tiedon völityksessä olen yltänyt vasta parin viime vuoden aikana, jolloin olen näihin nettifoorumeihin osallistunut. Käsitykseni oman blogikirjoitteluni hyödystä perustuu n.1 400 vierailuun tämän ensimmäisen blogausvuoteni aikana, mutta käynnit eivät ole antaneet minulle mitään uutta: "0 comments..." jokaisen postin perässä.

Masentavaa - kunnes kuulin, että suurilla (paperi)yhtiöillä saattaa olla suodattimia, jotka estävät täysin pääsyn blogiini!

On todella hienoa, että ningin jäsenmäärä kasvaa! Toivottavasti myös keskustelut aktivoituvat! Palaten siihen, mistä aloitin: KK-Net/ning on uuden tyyppistä, virtuaalista "kahvikuppikeskustelua työhuoneen ovella"!

[Helge V. Keitel]

Olen tutkinut internetin, blogien, virtuaalisten organisaatioiden, sosiaalisen median, verkkoyhteisöjen käyttöä ja bisnessovelluksia yritysten ja innovaattoreiden näkökulmasta. Yritys 2.0 tekee meillä vasta tuloaan. On yllättävää, miten hitaasti suomalaiset pk-yritykset ovat siirtyneet vaikkapa blogien lukijoiksi, kirjoittajaksi ja jouheviksi käyttäjiksi. Vuorovaikutteinen ja avoin yhteistyö asiakasrajapintojen kanssa on meillä edelleen aivan alkutekijöissään. Syitä ja selityksiä löytyy: tietoturvaongelmat (suuryritykset estävät blogien lukemisen, koska niiden kautta tulee viruksia, eikö!), ajankäyttö ja energian suuntaaminen vääriin asioihin (Facebook, Jaiku, Twitter tms. ovat ajan haaskausta), IPR (Intellectual Property Rights) pelot lamaannuttavat, ideat ja innovaatiot pidetään visusti pöytälaatikossa piilossa. Moni suomalainen innovaatio jää siksi ikuisiksi ajoiksi tietoturvallisesti autotallin suljettujen ovien taa piiloon. Olen yllättynyt, miten hitaasti yritykset reagoivat sosiaalisen median tarjoamiin mahdollisuuksiin. Linux on oiva esimerkki avoimen innovaatiotoiminnan eduista. Silikonilaaksossa monelta monelle yhteistyön merkitys oivalletaan, mutta Linuxin kotimaassa eletään vielä neuvostoaikaa. Google ymmärtää avoimen toimintaympäristön tuottavuusedut. Kirisiintynyt metsäteollisuutemme ahertaa vielä Top-Down Command Control toimintamalleilla ja tulos on sen mukaista. Vanhat teollisuusalat luottavat edelleen vahvoihin johtajiin, patruunoihin. Parvet, wikiverkot ja joukkoäly ovat niissä yhä tarpeettomia systeemien sekoittajia.

[Tuomo Turja]

"Valtaosa suomalaisista haluaa edelleen plarata paperisia puhelinluetteloita, vaikka oletin kirjoituksen alussa tilanteen olevan toinen." "Uusien välineiden käytön oppii vain kokeilemalla." Näistä kahdesta lauseesta voi tehdä sen johtopäätöksen että valtaosa suomalaisista ei halua, pysty tai voi kokeilla uusia välineitä vanhojen paperisten sijaan. Kulttuurisen muutoksen hitaus on sosiaaliantropologiasta ja kulttuurintutkimuksesta tuttu ilmiö. Mutta voisiko näillä tieteenaloilla olla annettavaa sosiaalisen median käytettävyyden tutkimiselle?